Helsingin yliopiston osakuntien nykyinen akateeminen järjestys perustuu lihavoitujen osakuntien latinankielisten nimien aakkosjärjestykseen. Kursiivilla hajonnut kantaosakunta, jonka paikka on jakautunut tytärosakuntien kesken.

Nylands nation, 1643
Eteläsuomalainen osakunta, 1905–
Savo-Karjalainen Osakunta (1833–1905)
Savolainen osakunta, 1905–
Karjalainen Osakunta, 1905–
Hämäläis-Osakunta, 1653
Keskisuomalainen Osakunta, 1931–
Kymenlaakson Osakunta, 1933–
Länsisuomalainen Osakunta (1846–1904)
Åbo Nation, 1643–1846, 1904–
Varsinaissuomalainen osakunta, 1906–
Satakuntalainen Osakunta, 1653–1846, 1904–
Wiipurilainen Osakunta, 1653
Östra Finlands Nation, 1924–
Pohjalainen Osakunta (1643–1907)
Etelä-Pohjalainen Osakunta, 1908–
Vasa Nation, 1908–
Pohjois-Pohjalainen Osakunta, 1907–

Osakuntien akateemisen järjestyksen historia

Teksti: Pasi Pykälistö
Tarkentanut: Ester Pentti

Jokainen airuena tai lipunkantajana ollut on varmasti joskus miettinyt, mistä juhlissa ja kulkueissa käytetty osakuntien akateeminen järjestys oikein on peräisin. Historioitsijana minua alkoi kiinnostaa, että milloin ja mihin pohjautuen järjestys oli päätetty, ja onko ensi vilkaisulta sattumanvaraisessa järjestyksessä jokin logiikka. Historiikeista lopulta selvisikin kulkuejärjestyksen tarina, johon kietoutuu myös ylioppilaiden lippujen historia yleensäkin.

Ensimmäiset liput ylioppilaille olivat alkaneet ilmaantua 1860-luvulla, mutta suuriruhtinaskunnan hallinto ja Venäjän keisari pitivät niitä epäilyttävinä, etenkin kun liput olivat mukana erilaisissa mellakoissa ja mielenosoituksissa johtamassa ylioppilaita. Aluksi ilmeisestikin oli olemassa vain Ylioppilaskunnan oma lippu Suomen vaakunoineen. 1870-luvun alussa sen seuraksi alettiin puuhata osakuntien omia, maakunnallisia lippuja. Liput olivat usein säätyläisrouvien joukolla ompelemia ja osakunnille lahjoittamia, ja lippujen synty osoittaa maakuntahengen ja siihen liittyneen nationalismin, jota kasvava kieliriita ruokki, leviämistä laajemmallekin Suomessa. Esikuvana lippu-asiassa, kuten niin monessa muussakin ylioppilasmaailman kehityskulussa, toimivat Uppsalan osakunnat Ruotsissa. Keisari Aleksanteri II päätyi lopulta kieltämään kaikki siviililiput ja niiden käytön, yksin armeijalle varattiin oikeus käyttää lippuja.

Keisari Aleksanteri II tunnetusti sai surmansa attentaatissa 1881, ja hänen seuraajansa Aleksanteri III tiukensi poliittista valvontaa ja sensuuria. Ehkä yllättäen kuitenkin hän salli Ylioppilaskunnan uudelleenperustamisen ja myös ylioppilaille osakuntien ja muiden korporaatioiden lippujen käytön.

Osakuntien akateeminen järjestys oli olemassa jo ainakin vuonna 1885 Aleksanteri III:n ja keisarinna Maria Fjodorovnan, os. Tanskan prinsessa Dagmar, vieraillessa Helsingissä. Tällöin Ylioppilaskunta marssi kulkueena Ylioppilastalolta (nyk. Vanha, joka tuolloin oli ainoa ylioppilastalo) laulamaan keisarin palatsin edustalle. Kulkueessa ensimmäisenä kulki Ylioppilaskunnan lippu ja sitä seurasivat kuorojen, nykyisten musiikkikorporaatioiden, Akateemisen Lukuyhdistyksen ja muiden yhteisten ylioppilasjärjestöjen liput. Näitä seurasivat osakunnat seuraavassa järjestyksessä: Nylands Nation, Savo-Karjalainen, Hämäläinen, Wiipurilainen, Pohjalainen. Luettelosta puuttuu tuolloin maisemissa olleista osakunnista ainoastaan Länsisuomalainen, joka sijoittuisi Hämäläisen ja Wiipurilaisen väliin. Kenties kuvauksen kirjoittaja oli unohtanut sen, tai sitten kyseinen osakunta ei jostakin syystä osallistunut kulkueeseen palatsille.

Ensimmäisenä kulkueessa oli Nylands Nation, kuten yhä nykyäänkin akateemisessa järjestyksessä, koska NN on se osakunta, jonka alueella yliopisto sijaitsee. Muiden osakuntien kohdalla järjestyksen avain on ruotsinkielestä latinalaistettujen nimien aakkosjärjestys seuraavasti: Carelienses, Tavastienses, Västerfinländska, Wiburgenses, Österbottniska. Myöhemmin perustetut osakunnat sijoittuvat järjestyksessä heti emo-osakuntiensa perään, tai sitten vanhan hajonneen osakunnan sija on jaettu siitä syntyneiden osakuntien kesken. Esimerkiksi Österbottniska eli Pohjalainen osakunta hajosi 1900-luvun alussa ensin maantieteellisesti Etelä- ja Pohjois-Pohjalaiseen Osakuntaan, ja pian sen jälkeen eteläisempi osa hajosi kielen mukaan Etelä-Pohjalaiseen ja Vasa Nationiin. Vastaavasti Länsisuomalaisesta Osakunnasta irtautui ensin Satakuntalainen Osakunta, minkä jälkeen Varsinaissuomalainen ja Åbo Nation erosivat toisistaan. Tästä syystä EPO ja VN tulevat ennen PPO:ta ja ÅN ja VSO ennen SatOa. Kymenlaakson Osakunnan paikka järjestyksessä on sikäli kiinnostava, että KyO:lla ei ole yhtä selkeää emo-osakuntaa. Kun KyO perustettiin, sen kanta-alueeseen otettiin alueita sekä ESOn, HO:n että WiOn perinteisistä alueista ja sen jäsenistö muodostui pääasiassa WiOn ja HO:n entisistä jäsenistä. Kulkuejärjestyksessä KyO päätettiin sijoittaa muutamaa vuotta aiemmin HO:sta eronneen sisarosakunnan KSO:n kanssa HO:n perään.

Osakuntien akateeminen järjestys pitää sisällään laajan kerrostuman osakuntien yhteistä historiaa, eri osakuntien syntymisen ja vanhojen osakuntien hajoamisen seurausten muodossa. Samalla se heijastelee kehityksellään ylioppilasmaailman ja Suomen muutosta, kielitaistelun vaikutusta sekä maakuntahengen nousua ja uusien maakuntien eriytymistä vanhoista. Kulkuejärjestys itsessään on elävää historiaa ja hyödyllinen jokaiselle, joka edustaa juhlissa tai osallistuu tapahtumien suunnitteluun.

Lähteitä:
Matti Klinge: Ylioppilaskunnan historia 2 & 3.
Oiva Turpeinen: Suuriruhtinaan Suomi V: Vapauttajasta sortajaan.
Ivar Heikel: Helsingin yliopiston historia 1640-1940.